AJANKOHTAISTA

Syyskuun puolivälissä teimme opintomatkan Hollannin Utrechtiin. Matkan teemana oli tietysti pyöräily ja siihen tutustuminen sujui parhaiten pyörällä polkien. Pyörän selästä oli samalla helppo tutustua laajempaan alueeseen ja pääsi mukaan siihen flow’hun, joka tuntuu liittyvän hollantilaisiin ja pyöräilyyn.

Pyörien paljouden lisäksi silmiinpistävää Utrechtin pyöräilyreitistössä oli pyörätieratkaisujen moninaisuus. Pyöräilyverkko oli hyvin kattava, mutta rakentui eri ympäristöissä hyvin erilaisista väyläratkaisuista. Pyöräilijän kannalta kulkureittien hahmottamista helpotti se, että pyörille tarkoitetuilla kaistoilla ja kaduilla päällyste, olipa se asfalttia tai kiveystä, oli pääsääntöisesti punainen päällyste. Myös opastus oli kattavaa ja oikean reitin löytymistä helpotti pyöräilyverkoston solmupisteiden numerointiin perustuva opastusjärjestelmä. Liittymissä ja tienylityskohdissa pyörien luonteva kulku oli mietitty ja liikennevaloristeyksissä oli useimmiten valot ja joskus jopa painonapit erikseen pyöräilijöille.

– Oli erillisiä pyöräteitä, pyöräkaistoja ja monenlaisia yhteisiä väyliä autojen kanssa. Kaikki tuntui toimivan hyvässä yhteistyössä. Ajatusmalli ei ollut niin mustavalkoinen, kuin välillä meillä tuntuu olevan. Siis niin, että autot autotiellä ja kevyenliikenteen väylä aina viereen, mietti Sakari Somerpalo Lineasta. Jos pyörät ja autot oli osoitettu samalle väylälle, autojen ajonopeudet oli sovitettu pyöräilyn ehdoilla ja prioriteetit osoitettu liikennemerkein. Liikenneratkaisuja olikin selkeästi suunniteltu aina miettimällä, mitä kulkumuotoa halutaan priorisoida ja muu liikenne järjestetään sitten sen ehdoilla. – Tuntui, että erilaiset hidaskadut, pyöräkadut, pyörätiet ja pyöräkaistat muodostivat saumattoman pyöräilyverkon, jossa oli helppo kulkea ja hiukan pitemmätkin matkat sujuivat huomaamatta. Tietysti myös kaupunkirakenne oli sellainen, että kaikki tarvittavat palvelut olivat saavutettavissa pyörällä, Sakari jatkaa.

Oppaamme, Utrechtin pyöräilyohjelman vastaava Herbert Tiemens, esitteli meille pyöräilyn ja pyöräteiden kehitystä Hollannissa ja kertoi hauskoja yksityiskohtia aiheesta. Utrechtissa on esimerkiksi Hollannin vanhin pyörätie Maliebaan, joka on rakennettu jo 1885 erottamaan pyöräilijät kävelijöiden joukosta. Pyöräilyn suosio hollantilaisten keskuudessa kiteytyi yhteen pieneen sanaan: iloon. Pyöräily yksinkertaisesti tuottaa hollantilaisille iloa. Toki myös joustavuus, asioinnin helppous ja nopeus, ulkoilma ja terveysvaikutukset nousivat esille. Säännöt ovat selkeät ja lyhyet: pysähdy punaisiin valoihin, pysy oikealla, ei pyöräilyä jalkakäytävällä, noudata etuisuussääntöjä ja parkkeeratessasi kunnioita muita. Oppaamme kertoi, että erilaisia lakeja on, mutta niihin suhtaudutaan letkeästi. – Ajatuksella, että kaikkea ei tarvitse säädellä vaan yhdessä toimimalla asiat hoituisivat ja liikenneympäristö suunniteltaisiin ohjaamaan käyttäytymistä, voisi meilläkin olla käyttöä – varsinkin nyt kun normien purku on muutoinkin yhteiskunnassa esillä, pohtii Sakari. Olisiko tässä meilläkin opittavaa?

Yhtä silmiinpistävää kuin pyörien ja pyöräteiden moninaisuus, oli pyöräilijöiden ja mukana kulkevien tavaroiden paljous ja monipuolisuus. Pyörien varustelu oli mitoitettu arjen tarpeiden mukaan ja sitä hallitsi käytännöllisyys. Tavarakoreissa kulki ostoskassien ja koirien lisäksi niin työ- ja koulupaperit kuin kukat, lahjat ja urheiluvälineetkin. Myös lapset kulkivat vaivattomasti mukana: pienimmät etuistuimissa ja hieman isommat takapakkarilla. Taikka koko lapsikatras tavarapyörän kyydissä. Pyöräpysäköinnille oli monipuolisesti vaihtoehtoja niin kanavien kaiteissa, asemien suurissa pyöräparkeissa ja keskustan liikerakennusten pienemmissä pysäköintitiloissa, joita oli useita Utrechtin keskusalueella.

Jaa

LINEA KONSULTIT OY | Ruoholahdenkatu 8 | 00180 Helsinki | Puhelin: (09) 720 642 0 | etunimi.sukunimi@linea.fi