Lasten huomioon ottaminen laajemmin liikenteen ja liikkumisen suunnittelussa edistää itsenäistä ja aktiivista liikkumista
Huomioidaanko lapsia tarpeeksi hyvin liikenteen ja liikkumisen suunnittelussa? Linean Mari Niemelä pyrki selvittämään diplomityössään, kuinka lapsiystävällistä liikennesuunnittelu Vantaalla on ja miten sitä voitaisiin edistää.
Mari valmistui maankäytön suunnittelun ja liikennetekniikan diplomi-insinööriksi Aalto-yliopistosta rakennetun ympäristön laitokselta vuoden 2023 keväällä. Diplomityössään Mari tutki lapsiystävällisyyden toteutumista Vantaan liikenteen ja liikkumisen suunnittelussa kaupunginosatasolla. Vantaa on mukana Unicefin Lapsiystävällinen kunta -mallissa, ja sitoutunut pitkäjänteisesti edistämään lapsen oikeuksia ja ottamaan lapset ja nuoret mukaan heitä koskevien asioiden suunnitteluun, toteutukseen, kehittämiseen, arviointiin ja päätöksentekoon. Mari arvioi kaavarunkosuunnitelmien avulla tämän toteutumista kolmella eri alueella Vantaalla.
Aktiivinen ja itsenäinen liikkuminen on lapsille olennaista terveyden ja kehityksen kannalta
Olennainen osa lapsiystävällisyyttä liikenteen ja liikkumisen suunnittelussa on lasten aktiivisen ja itsenäisen liikkumisen edistäminen. ”Lapsilla aktiivinen ja itsenäinen liikkuminen ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa, sillä lapset liikkuvat itse pääosin kävellen ja pyöräillen. Aktiivisten kulkumuotojen käyttäminen on tärkeää lasten terveyden kannalta. Itsenäinen liikkuminen taas on olennaista lasten kehitykselle. He oppivat parhaiten itse tutkimalla.”, Mari kertoo. ”Viime vuosikymmeninä sekä aktiivinen että itsenäinen liikkuminen on lapsilla vähentynyt. Tämän huolestuttavan ilmiön taustalla on tunnistettu olevan monia syitä, muun muassa autoilun sekä ympäristön koettujen vaarojen lisääntyminen.” Liikenteen ja liikkumisen suunnittelulla voidaan edistää lasten itsenäisen ja aktiivisen liikkumisen mahdollisuuksia huolehtimalla kävelyn ja pyöräilyn edellytyksistä sekä varmistamalla lapsille tärkeiden palveluiden saavutettavuus.
Lasten huomioinnin on lähdettävä suunnittelussa jo ylemmiltä tasoilta
Työssä tunnistetut lapsiystävällisen liikkumisympäristön teemat olivat lapsilähtöisyys, saavutettavuus, turvallisuus, terveellisyys sekä houkuttelevuus ja opastavuus. ”Näiden teemojen avulla tutkin Tikkurilan, Kivistön ja Hakunilan kaavarunkosuunnitelmia. Dokumenttianalyysiä täydensin haastattelemalla kaavarunkoja laatineita sekä suunnitelmia hyvin tuntevia suunnittelijoita.” Mari kertaa.
Moni suunnittelija koki kaavarunkotason olevan liian laaja lasten huomioinnille, mutta lasten korostaminen suunnitelmissa olisi tärkeää jatkosuunnittelun kannalta. ”Mikäli lapset huomioitaisiin hyvin jo ylemmällä suunnittelutasolla, olisi lapsiystävällisyyden edistäminen laajemmin helpompaa myös alemmilla suunnittelun tasoilla”, Mari kertoo. ”Lapsiystävällisyyden edistäminen ei voi myöskään tapahtua suunnittelussa vain perinteisesti lapsille ajatelluissa ympäristöissä, kuten päiväkotien tai leikkipaikkojen läheisyydessä. Lapsille toimiva ympäristö palvelee myös muiden käyttäjien tarpeita paremmin. Suunnitteluun pitäisi tuoda paremmin näkemys siitä, että lasten tila on kaikkien tila.”
Lapsiystävällisyyden vieminen kaikkien suunnittelutasojen läpi on tärkeää, jotta suunnitelmat synnyttäisivät myös toteutuessaan lapsiystävällistä liikkumisympäristöä. ”Kaavarunkosuunnitelmat eivät ole laillisesti kaupunkeja sitovia suunnitelmia, joten niissä lasten huomioiminen ei vielä takaa lapsiystävällisen liikkumisympäristön syntymistä. Kaavarungoilla kuitenkin ohjataan kaavoitusta, jossa laaditut suunnitelmat ovat laillisesti sitovia. Lapsilähtöinen näkökulma näkyy todennäköisemmin alemman tason suunnitelmissa, mikäli se on huomioitu hyvin jo kaavarunkotason suunnittelussa.”
Suunnitteluun lisää säännöllisyyttä ja vakiintuneita käytäntöjä
Yksi selvä kompastuskivi lapsiystävällisessä liikenteen ja liikkumisen suunnittelussa on säännöllisyyden ja vakiintuneiden käytäntöjen puute. Lasten erityinen huomiointi suunnittelussa vaatii tällä hetkellä suunnittelijoilta siis enemmän resursseja. Ylimääräisiä resursseja ei kuitenkaan yleensä ole, joten lasten huomiointi jää usein vielä melko satunnaiseksi.
Suunnittelun tueksi voisi esimerkiksi kerätä säännöllisesti kattavampaa tietoa lasten liikkumisesta. Usein liikkumiskyselyissä lapset ja nuoret on koottu yhdeksi ryhmäksi, vaikka ryhmän sisällä eri ikäisillä on hyvin erilaiset liikkumistarpeet ja -tottumukset.
Suunnitteluprosessin osaksi voisi ottaa lapsivaikutusten arvioinnin. Näin turvattaisi lasten huomiointi jokaisessa suunnitteluhankkeessa. Suunnitelmien seurannalla ja arvioinnilla lasten kannalta voitaisiin varmistaa, että suunnitelma luo mahdollisimman lapsiystävällistä ympäristöä myös toteutuessaan ja edistää asetettuja tavoitteita halutulla tavalla.
Suunnittelijoiden koulutus lapsen oikeuksista ja lasten huomioinnista taas takaisi laajemman tietämyksen asiasta. Vantaalla myös havaittiin, että lapsiin liittyviä linjauksia löytyy hyvin monista erilaisista strategioista sekä ohjelmista. Näiden yhteinen läpikäynti suunnittelijoiden kesken integroisi ne paremmin osaksi omaa jokapäiväistä työtä. Muutoin ohjelmien sisältö voi jäädä hyvin irralliseksi ja vaikeaksi omaksua omiin työtehtäviin.